keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Pelittäminen eli itse keksittyjä lautapelejä pelaamassa

Valmiille pohjalle neljävuotiaan tekemä ensimmäinen lautapeli.
Kenelle: Lautapelejä jonkin verran pelanneelle
Tarvikkeet: Paperia/kartonkia, (tietokone, printteri ja nettiyhteys valmiiden pohjien tulostamiseen), lyijykynä, puuvärit, (noppa), (pelihahmoja, jos eivät "tule pelin mukana"), sekä lisäksi aikuiselle ruutupaperia, lyijykynä ja kumi.

Pyysin neljävuotiasta suunnittelemaan lautapelin valmiille pohjalle, kts syntyneen pelilaudan kuva yllä. Neljävuotiaan pelistä muodostui jonkinlainen toiminnallisen pelin ja perinteisen lautapelin risteymä, sillä osassa ruutuja tapahtui asioita joihin vain eläydyttiin kuten ruutu 1: "Rapu leikkaa varpaasi ja kyntesi." (ei vaikuttanut pelihahmon kykyyn jatkaa peliä, oltiin vaan kauhuissaan siitä miten pärjätään ilman varpaita) tai ruudut 18, 21, 23 ja 25: "Saat niin ison kimallesuomun, että maa tärisee ja talo heiluu." (pelissä kimallesuomuilla ei ollut arvoa, sen sijaan tärinään ja heilumiseen eläydyttiin fyysisesti). Pelissä oli myös perinteisen lautapelin piirteitä, esim. ruuduissa 19 ja 24 "Pelaaja heitetään laatikkoon. Laatikko madaltuu ja pääset pois kun saat nopalla 3, 4, tai 5.", mutta myös tietokonepeleistä paremmin tunnettuja ominaisuuksia kuten pelihahmojen useampia elämiä, ruudussa 14 "Karhu syö pelaajan. Jos pelaajalla on henkiä jäljellä, pelaaja saa ottaa itselleen uuden pelinappulan.".

Miten pelittää:
  • Valmiita lautapelipohjia voi printata netistä. Pohjia löytyy esim. tekemällä kuvahaun hakusanalla  "blank board game template". Voit tietysti myös piirtää pohjan lapselle tai isompi lapsi voi piirtää sen myös itse. Ensimmäisillä kerroilla valmiista pohjasta voi olla helpompi aloittaa, silloin päästään heti itse asiaan eli miettimään miten peli toimii.
  • Pyydä lasta kertomaan mitä pelin eri ruuduissa pelaajille tapahtuu ja kirjaa lapsen ideat kuten hän on ne kertonut. Tarkoitus ei ole tuottaa pelidynamiikaltaan toimivaa peliä - oikeasti hyvän pelin tekeminen on aikuisellekin varsin haastavaa. Pelin ei myöskään tarvitse olla mitään läpikäyvää peli-ideaa tyyliin "Teddykarhujen huviretki" vaan lapsi saa irrotella vapaasti sääntöjä keksiessään. Ruutujen numeroiminen helpottaa ruutuihin liittyvien sääntöjen kirjaamista. Jos lapsi ei keksi miten aloittaa, voit muistuttaa siitä mitä siirtäminen johonkin ruutuun laudalla voi tarkoittaa, esim:
    • Hyppyjä eteenpäin/taaksepäin laudalla.
    • Jumiutuminen ruutuun tietyn kierrosmäärän ajaksi tai kunnes saadaan nopalla jokin tietty luku.
    • Saa rahaa tms. pelissä arvokasta joko suoraan tai esim. vastaamalla johonkin kysymykseen oikein.
    • Voi ostaa pelin valuutalla jotain pelissä hyödyllistä.
  • Pyydä lasta kuvittamaan ja värittämään pelilautaa samalla kun hän selittää mitä eri ruuduissa tapahtuu. Piirtäminen ja pelin toiminnan keksiminen ruokkivat toisiaan. Kaikissa ruuduissa ei tietenkään tarvitse tapahtua mitään erityistä. Peliin voi liittyä tietysti myös erilaisia pahvista leikattuja kortteja, joissa on kuvia, kirjoitettuja kysymyksiä tms.
  • Muista kysyä myös miten peli aloitetaan, miten pelihahmoja liikutellaan ja kuka voittaa pelin.
  • Kun peli on valmis, pelatkaa peliä. Useampi pelaamiskerta avaa pelin toimintaa paremmin lapselle.
  • Jos peli on lapselle erityisen mieleinen, on varmasti hyvä idea pyytää muitakin lapselle läheisiä pelaamaan peliä. Silloin on kuitenkin kaikille pelaajille tehtävä selväksi, että tarkoitus ei ole arvostella eikä kehittää peliä vaan nauttia sen pelaamisesta juuri sellaisena kuin se on, peli on jo valmis.


Miksi pelittää (tuumailen mä):
  • Opettaa ymmärtämään loogisia syy-seuraussuhteita. Lapsi ymmärtää miten kukin hänen luomansa sääntö vaikuttaa siihen miten peli etenee ja millaista peliä on pelata.
  • Useampi pelittäminen luultavasti opettaa ennakoimaan pelaajien reaktioita erilaisiin pelidynamiikkoihin.
  • Lapsi saa kuulluksi ja nähdyksi tulemisen kokemuksen ja onnistumisen elämyksiä.

Tämän puuhan idean luulisin kehitelleeni itse saduttamisen ja tarinasäveltämisen pohjalta, ainakaan mitään suoraa lähdettä en osaa tälle keksiä. Nelivuotias oli haltioissaan, joten uskallamme suositella tätä pelaamisesta kiinnostuneelle nuorisolle.

5 kommenttia:

  1. Aivan nerokasta :D. Täytyypä kokeilla! Tää on tosiaan varmaan hauskuuden rinnalla hyvin opettavaista. Aikuiselle myös aivan erityisesti, luulisin. "pelataan sitten näillä epäjohdonmukaisuuden ja luovuuden supersäännöillä, kun tähän kerran on lähdetty" Siinä jos jossain vaaditaan sitä kontrollin löystämisen kykyä ja lapsen ehdoilla kulkemista. Mahtavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :) Tämä on tosiaan aikuiselle ehkä vielä astetta haastavampaa puuhaa kuin saduttaminen, aikuinen kun alkaa herkästi kaipaamaan pelin logiikkaan jotain johdonmukaisuutta ja niitä omia pelinkehitysideoitakin tekisi mieli kertoa. :) Vaikka syntyneen pelin säännöt olivat varsin eksentriset, sen pelaaminen oli tosi hauskaa, koska pelin tekijä eläytyi peliinsä todella voimakkaasti ja oli pelissä joka solullaan mukana.

      Poista
    2. Hih. Esikoinen näki tuon kuvan ja halusi heti ruveta hommiin. Teki kaksi eri peliä asap. ja ehdittiin jo pelatakin. Ekasta oli sitä mieltä, että tekeminen oli kivaa, mutta pelistä tuli vähän tyhmä. Toisesta meinaa kehitellä kuulemma täydellisen :D... ja joo, äitikin lipsahti sinne kehittelytiimiin... pakko myöntää.

      Poista
    3. Kiitos hurjasti, kun kävit kirjoittamassa vielä kokeilukokemuksia, niitä oli tosi kiva kuulla! :) Toivottavasti mieluinen peli syntyy - tosin tässäkin puuhassa prosessi on arvokkaampi kuin lopputulos. Tai eihän sitä tiedä, jos teettekin uuden pelihitin ja muutatte pelin tuotoilla Bahamasaarille viettämään eläkepäiviä. :)

      Poista
    4. Hih. No ei tosta nyt ehkä ihan Afrikantähteä tullut. Suunnittelijan itsensä voittoa suosiva shakki, jossa syödään päämäärättömästi suuntaan jos toiseenkin ;).

      Poista